Tyhjyys. Hämmennys. Ihmetys. Mykistävä. Nämä sanat tulevat usein mieleeni kuunnellessani ihmisten kertomuksia heidän vastaanottamistaan viesteistä, jollaisia olen itsekin saanut. Yhteinen nimittäjä näille sanoille on nollaprofiili. Internetin aikakaudella on äärimmäisen helppoa hakea seuraa internetin loputtomilta palstoilta, mutta sen seurauksena seuranhakuprofiilien rakenteisiin on ikävästi tullut osaksi myös edellä mainitut nollaprofiilit.
Mitä ne nollaprofiilit sitten ovat? Kuten nimestä voi päätellä, ne ovat täysin tyhjiä profiileja vailla mitään tietoa. Ei kerrassaan mitään. Ei edes hiiren hännän paksuista vihjettä henkilöstä profiilin takana.
Usein nollaprofiilien lähettämät viestit alkavat samantyyppisellä kaavalla: ei mitään esittelyä itsestä, ei kerrota yhtään mitään, lyhyt viesti sisältäen kysymyksiä “kiinnostaako”, “haluatko tehdä sitä tätä ja tuota”, “saat tehdä mitä ikinä haluat”, “soittele jos kiinnostaa” jne.
Kysymys kuuluukin, että mistä se kiinnostus voi löytyä, kun missään ei lue mitään. Karrikoidusti sanoen: jos asusteeksi päällensä valitsee pahvilaatikon varustaen sen kyltillä, jossa lukee “kiinnostaako”, on todennäköisyys sille valitettavan pieni.
Toisekseen, älä valehtele. Jos kirjoitat, että minulle saa tehdä mitä tahansa, se tarkoittaa sitten, että saan halutessani leikata jalkasi irti moottorisahalla. No? Miksen saa? Mutta äsken juuri sanoit, että mitä tahansa saa tehdä. Niin. Kaikilla ihmisillä on rajat. Ihan jokaisella maapallolla elävällä noin kahdeksalla miljardilla ihmisellä on rajat. Myös sinulla, joka väität, että niitä ole.
Toinen merkittävä asia nettitreffailussa on kirjallinen ulosanti. Huippukirjailija tai äidinkielen opettaja ei tarvitse olla, mutta perusasiat olisi hyvä kerrata, jos kirjoittamisesta on aikaa vierähtänyt pidemmälti.
Ilman minkäänlaista panostusta kirjoitetut viestit, jotka ovat tyyliä “moi oon henkilö etelälounais-suomesta tykkään kaikesta ota yhteyttä jos kiinnostaa”, ovat täysin verrannollisia siihen, että kossupullon nauttimisen jälkeen lähestyt ihmistä Bonus-sätkä suupielessä roikkuen. Esimerkkinä sanoen: vahvasti päihtyneenä toista ihmistä lähestyminen ole kovinkaan mairittelevaa, kun ulosanti on luokkaa “shlähdetkös mun luo jatgoille katsashtamaan shun paikat”. Joo, ei. En lähde.
Kirjallinen ulosanti on se tärkein ensivaikutelman tekijä internetissä samoin kuin suullinen ilmaisutaito oikeassa elämässä. Jos edellisen kappaleen teksti korjataan kiinnostavampaan muotoon, esimerkkinä sanoen “Moi! Olen henkilö Etelä-Suomesta ja etsin seuraa lenkkeilyyn. Pidän polkujuoksusta ja olen harjoitellut sitä kaksi vuotta. Millaista treeniä harjoittelet?”, on taatusti kiinnostavampi.
Jos et tiedä kaikkia välimerkkejä ja niiden käyttötarkoitusta, käytä vähintään pistettä päättämään virke sekä kysymysmerkkiä päättämään kysymys. Yhteen pötköön kirjoitettujen lauseiden ja/tai virkkeiden lukeminen on vaivalloista ja kadottaa herkästi vastaanottajan mielenkiinnon tekstiin, jos sitä joutuu lukemaan monta kertaa uudelleen. Huomasitko? Taisit hieman kyllästyä edelliseen virkkeeseen.
T. Viby